Tulin päivittelemään blogia pitkän tauon jälkeen. Löysin blogistani sattumoisin keskustelu-ketjun missä blogistani puhuttiin negatiivissävytteisesti. Ketju oli siis aika vanha. En koe että mun tarvitsisi omaa elämääni kenellekkään puolustella tai kuunnella tuntemattomien ihmisten arvostelua. Kuitenkin minä olen se joka elän omaa elämääni ja minä koen asiat omalla tavallani. Ja kyllä mulla on ollut vaikeaa lapsen kanssa mutta ei se anna oikeutta kellekkään tuommoiseen käytökseen. Se vaan kertoo siitä miten ajattelemattomia ihmisiä on ruudun toisella puolen. Kritiikkiä tulee ottaa sellaisilta ihmisiltä vastaan jotka tietävät mistä puhuvat. Se että ei halua kuunnella mitä tahansa on vaan hyvä asia.

Halusin tulla kertomaan kuulumisiamme kun elämämme on nykyään hyvin erilaista kuin silloin aikaisemmin. Löysin itselleni uuden työn ja oikeastaan uran vuosi sitten alalta jolla olen viihtynyt. Asutaan edelleen tässä samassa asunnossa mihin muutettin kaksi vuotta sitten. Ollaan etsitty suurempaa asuntoa mutta taloudellisesti ei ole mahollista kolmioon tällä alueella. Ainoastaan jos pääsis kaupunginkömppään ja sinne on muilla enemmänkin tarvetta.

Parisuhde on jatkunut kahden vuoden ajan. Oon onnellinen että olen löytänyt rinnalleni ihmisen ketä rakastan ja hän rakastaa minua. 

On ollut hienoa nähdä tyttäreni kasvavan. Puheen kanssa ollaan tehty töitä puheterapian avulla ja nyt tämän vuoden puolella on tapahtunut suuri muutos parempaan:) puhuu jo lauseita. 

 

Teemi kirjotti mulle sähköpostin tänään 9.30 aamupäivällä. Olin eilen illalla niin huolissani kun siitä ei kuulunut, että kyselin sen pikkusiskolta jos se tietää miten Teemulla menee.. no sehän suuttu tostakin.

Se kirjotti mulle, että siitä ei ole kuulunut mitään koska se ei ollut osannut sanoa mitään siihen traagiseen asiaan minkä sille kerroin viime torstaina. Ja nyt se taas syytti mua ahdistelusta. En mä nyt taaskaan ymmärrä mitä mä teen niin väärin. Se on ristiriitanen, se ite sano mulle et no kerro mitä on tapahtunut kun viime viikon torstaina kirjotin sille et hei mulla olis tärkeetä asiaa.. ja sit kun kerron et mulle läheinen ihminen on kuollut niin ahdistelen sitä. Ja siis koomista siinä viestissä oli se asia, että Teemu totes että en voinut kuukautta olla erossa siitä. Tällä se tarkottaa sitä kun sovittiin et ollaan kuukau täysin erossa ja mä pystyin olemaan siitä 3 viikkoa 4 päivää erossa, jäi siis muutaman päivän vajaaksi.Olen kuulemma sen takia surullinen tapaus. Noh eipä tuo mua paljoo muuten hetkauta kuin että ihminen joka esittää että ei välitä laskee kuitenkin päiviä, että miten kauan jaksan olla erossa siitä.

Joka tapauksessa oon kyllästynyt tähän tilanteeseen, oon kyllästynyt itseeni ja näihin hallitsemattomiin tunteisiin. Ja oon kyllästynyt siihen, että olen Teemun silmis menettänyt sen arvostuksen mitä sillä oli mua kohtaan vain siksi, että se on voinut kahden kuukauden ajan kohdella mua melkein miten vain ja edelleen odotan sitä kuin mikäkin idiootti.

Olen eksyksissä enkä osaa löytää tietäni perille. Siksipä mun kuntoileminen on alkanut mennä aivan äärimmäisyyksiin. Yritän näköjään sillä purkaa pahaa mieltä kuin myös parantaa itsessäni asioita jotka mun mielestä on vikoja-kuten painoni. Yritän siis korjata asioita itsessäni joilla ei ollut merkitystä meijän suhteessa mutta annan itseni uskotella niin, että Teemu ei halua mun kanssa suhdetta koska olen lihava ja yritän muuttaa kaiken mahdollisen itsessäni sen takia. Ja osalta myös itseni, koska oon jo pidemmän aikaa yrittänyt päästä kuntoilussa kovempiin tuloksiin.

-tällä kertaa en tiedä meneekö tää kohta yli. Salaa toivoisin, että menisi, sitten voisin vihata itseäni enemmän. Teen siis alitajuisesti näitä juttuja itselleni, jossain vaiheessa aina huomaan sen.

 

S

Mä tapasin aikoinaan noin 1,5 vuotta sitten miehen jonka kanssa ehdin suunnitella tulevaisuutta pitkälle. Kaitsu oli kaikin puolin mulle täydellinen, ainaskin uskoin niin. Kaitsu oli mun ikäinen, vaalea ja suloinen poika. Se teki pitkää päivää töitä ja tienaskin reippaasti. Se oli isosta perheestä kuten minäkin ja hulluna muhun, ainakin alussa. Parin kuukauden jälkeen Kaitsu ei halunnutkana enää olla yhdessä, mutta jatkettiin tapaamista koska olin niin rakastunut eikä sekään oikeestaan halunnut kokonaan lopettaa meijän suhdetta. Lopulta kävi niin, että se lähti kertomatta minulle kolmen viikon ulkomaan matkalle ja sinä aikana sain tietää, että olin raskaana. Kun Kaitsu palasi sieltä, niin se kertoi tavanneensa siellä elämänsä naisen.. Minä puolestani kerroin, että olen raskaana ja olen päättänyt pitää lapsen. Kaitsu ei kestänyt sitä, se vaati että teen abortin koska lapsen syntymä olis ollut sille kuolema. Pariin otteeseen pelästyin kun se meinas tapattaa meijät kaikki ajamalla yli nopeutta. Kaitsu muuttu kuultuaan ton uutisen, se alko soittelee joka päivä, tuoda milloin kukkia ja milloin suklaata ja milloin halus välttämättä viereen nukkumaan, se oli kuin pieni lapsi mun vallan alla ja mua oksetti, että se asetti mut sellasen paineen alle vain saadakseen haluamansa. Mutta mä en tiennyt, että mitä tulisi käymään joten sanoin Kaitsulle, että aion tehdä sen mikä musta tuntuu oikeelta. Se ilmotti että se ei aio tukea mua jos pidän lapsen ja se ei aio maksaa mitään jne. Sanoin että ei haittaa.

Melkein kaksi kuukautta meni näin, joka ilta jutellen kävelyillä ja itkien yhdessä missä tilanteessa ollaan. Minä ilman häntä ja hän peloissaan lapsesta.. noh kun eräänä päivänä sain kuulla, että Kaitsu oli alkanut lähettelemään rakkausviestejä ulkomailla tapaamalleen naiselle niin suutuin, sanoin aika pahasti Kaitsulle ja se sano,että koska meijän riitelemiselle ei näy loppua niin hän tekee sille lopun. Hän vaihtoi numeronsa samana päivänä kun ostin asunnon samasta pihasta misä hän asui, jotta voisin olla vauvan kanssa lähellä häntä.

Olin rikki, Kaitsu oli jättänyt mut vaikka odotins en lasta ja kukaan mun ystävistä ei ymmärtänyt mua, kaikki sanoi että oli mun omaa syytä että Kaitsu jätti mut, mutta silloin he eivät tienneet että odotin lasta.

Aikaa meni surussa viikkoja, ennen kuin menetin lapsemme. Yksin olin ja itkin pitkään sitä, että en ollut tarpeeksi hyvä äidiksi ja että menetin kaiken kerralla. Kaitsu ei ansainnut minua mutta vauvani mun mua eniten suretti.. En halunnut pitkään käydä missään tai tehdä mitään, onneksi aika paransi haavat. Puoli vuotta meni ja sain itseni jotenkin vältyttyä masennuslääkkeiltä.

Sitten tapasin Teemun. Hän otti yhteyttä minuun joulun aikaan 2008, noin 3 kuukautta sitten. Hän oli maalannut minusta kaksi isoa taulua joita esitteli kuvissa. Mietin silloin, että kuka hän on ja miksi hän haluaa tutustua juuri minuun. Yritin pitkään taistella vastaan Teemua ja hänen ihastumistaan, kerroin että minua oltiin satutettu aikasemmin enkä ollut valmis suhteeseen koska olin juuri saanut itseni kasaan. En tiennyt kuinka voisin riittää hänelle, olihan hän 30 kymppinen, ite oon 24-vuotias ja hän oli muutenkin eri maailmasta kuin minä.

Hän halusi tavata mutta kertoi ennen sitä itsestään asioita jotka saivat minut epäilemään koko juttua todella. Koska oli kyseessä ihminen jota en ollut koskaan nähnyt niin tuntui kummalliselta, että hän pystyi kertomaan itsestään asioita jotka eivät olleet hänelle siinä tilanteessa edksi.. Kuten, että on joutunut hautaamaan perheestään useamman ihmisen, menettänyt työpaikan ja kotinsa dokaamisen takia ja aloittaneensa uuden elämän juuri kohta parempaa. Mietin silloin, että mitä ihmettä tää tyyppi oikeen haluaa musta ja mitä se oikeen kuvittelee, että mä alkaisin sen kanssa suhdetta rakentamaan, mitä sillä oli tarjota mulle? Mutta Teemu hurmas mut, totaalisesti jalat alta heti kun nähtiin. Oltiin niin rakastuneita, että millään mulla ei ollut väliä. Sen persoona oli mahtava, ihana sosiaalinen, avoin ja ennen kaikkea se oli miehenä minulle parempi kuin kukaan koskaan. Välitti musta aidosti, oli huolehtivainen ja tuntui, että kaikki ne muut työkaverit tai tutut jotka oli kohdellut mua kaltoin olivat Teemun tavattuani ilmaa minulle. Teemu sai mut arvostamaan itseäni ja rakastamaan itseäni eri tavalla, oltiin kuin sulaa vahaa ja päivät vyöryivät eteen päin ihanan hitaasti. Ilman pelkoa, kaikki vaan sujui täydellisesti. Mä uskoin rakastuneeni, ennen kuin ehdin sanoa mitään Teemu tunnusti rakastavansa mua ja tuntevansa jotain mitä ei ole koskaan tuntenut, olin haltioissani.

Pian tuli viikonloppu joka meijän oli tarkotus osittain viettää yhdessä,ainakin lauantaista eteenpäin. Mä olin sopinut kuukausia aiemmin meneväni yhdelle keikalle stadiin kavereiden kanssa ja kerroin Teemulle siitä hyvissä ajoin. Hän vaati tulla mukaan. Teemu oli sen viikon stadissa poikkeuksellisesti, koska oli saanut kaverilta asunnon missä hoitaa kissaa sen aikaa kun itse asunnon omistaja oli poissa. Sanoin Teemulle, että ei hänen kannata tulla keikalle jos ei tykkää siitä musiikista, mutta hän vaati tulla ainaskin drinksuille kanssani ennen keikkaa.. Sanoin että ok. Se perjantai oli kauhean pitkä päivä mulla.

Olin töissä aamulla kello 6- 19 asti illalla.. Teemulle kirjottelin koko päivän että olen niin väsynyt,että mitenköhän jaksan illalla. Teemu kertoi sitten 16 jälkeen illalla, että hän on tulossa mun luokse yöks se yö koska oltais muutenkin näkemässä lauantaina. Mä olin vähän paniikissa, mulla oli alun perin tarkotus mennä kello 19 kotiin ja suihkuun jonka jälkeen suunnistaisin vähintäänkin väsyneenä stadiin näkemään sitä ja sit se ilmottaa et tuleekin mun luokse. Ongelmaa ei olis ollut jos mun kämppä ei olis ollut kuin pyörremyrsky silloin. Joten sanoin Teemulle ok. Kotiin päästyäni siivoin tunnin, suihkussa kävin, söin ja lähdin stadiin. Siellä näin Teemun ja heti nähtyään mut se ehti jo vähän raivota, että miksi en ollut vastannut puhelimeen mutta pian ottikin syliin ja vei mut käsi kädessä yhille siidereille. Siellä me istuttiin rakastuneina ja mietin että miten vähän aikaa mutta niin paljon rakkautta voi kehkeytyä.

Mun ystävät tapas sillon ekan kerran Teemun, Teemu oli hyvin kohtelias ja huomioonottava myös niitä kohtaan. Keikan alettua aloin siirtyä sinne keikkapaikalle ja Teemu vaati saattaa ovelle, siellä se päätti ostaa lipun ja tulla mun takia sinne. Mentiin, oltiin ja ihanaa oli, yöllä otettiin taksi meille.Nukuttiin hyvin.

Aamulla Teemu otti vähän aamupalaa mun kanssa ennen kuin alkoi etsii jotain juotavaa.. ihmettelin, että mikä sitä vaivaa kun se alko kittaa mun vanhentuneita viinejä vaikka pyysin että ei joisi. Seuraavaks se halus lähtee lähipubiin dokaa, mua ei kiinnostanut yhtään, olin jo valmiiks darrassa edellisestä illasta.. sanoin Teemulle, että mennään mielummin päikkäreille mut ei se tullut.. lopulta mä menin nukkuu kun se lähti yksin lähipubiin. Kun heräsin pari tuntii myöhemmin Teemu oli kirjoittanut mulle tekstiviestii kuinka odottaa mua siellä lähpubissa ja toivoo et mentäis syömään jne. Kun soitin sille se oli jotenkin paniikissa, että oliko se pilannut kaiken meijän välillä kun aamulla oli juonut jne. Sanoin et kaikki hyvin ja pian se toikin mulle suklaata ja katottiin sen vuokraama leffa yhdessä illalla..Sunnuntaina se lähti, kaikki hyvin. Olin ton viikonlopun jälkeen sitä mieltä, että tuntui siltä kuin se joisi enemmän kuin se oli siihen mennessä mulle halunut tunnustaa ja olin huolissani.

Seuraavana päivänä sain tietää, että se asunto missä se oli hoitanut sitä kissaa sen viikon olikin sen ex tyttöystävän josta se oli puhunut mulle. Mä en suuttunut, kirjoitin sille vain tekstiviestin että olisi voinut mainita asiasta, mutta Teemu oli käyttäyty kummallisesti, se sano että se haluu viikonlopun jälkeen nyt vähän omaa tilaa. Sanoi silloin maanantaina soittavansa keskiviikkona. Olin ymmälläni, miksi mun poikaystävä sanois et soitan sulle päivien kuluttua. No se ei soittanut keskiviikkona, mutta torstaina ilmoiti olevansa ihan kännissä kaverinsa 30 vuotis juhlissa ja ei halunnut puhua mun kanssa kännissä että ei pilaisi mitään. Puhuttiin lopulta kuitenkin- sen mielestä viikonloppu oli mennyt huonosti, jotenkin tuntui että taika oli kadonnut tai jotain.. sovittiin et nähään viikonloppuna, pyysi soittamaan seuraavana päivänä. Kun soitin se oli kauheessa darrassa ja sano että menee päiviä siihen että se toipuu. Halusin silloin ottaa puheeks sen että se oli viettänyt aikaa sen entisen tyttöystävän kanssa siel asunnolla. Sanoin vaan,että en pitänyt ajatuksesta. Sen jälkeen Teemu huusi aika kauan, kiroili ja oli aivan holtiton.

Tuntia myöhemmin se ilmotti että kaikki meijän välillä on ohi koska olin alkanut komentelee sitä ilman mitään syytä jne. Sen jälkeen alkoi eräänlaiset kriisikeskustelut jne ja Teemu lupas soittaa viikon kuluttua. Kyllä se soittikin ja kyllä me sähköposteja vaihdettiin mutta se oli jotenkin vaan etäinen ja ei halunnut ees keskustella tapahtuneesta, olin kuulemma jotenkin vaan mennyt liian pitkälle ja se jatkoi ryyppäämistä kun itkin sen takia joka ilta. Mietin, että miten se pysty vähättelee meijän suhdetta ja miten se oli valehdellut mulle juomisesta ja miten mä olin niin hajalla siitä, että ikävöin sitä ja se ei ollut ollenkaan ikävöinyt mua. Se sano, että ollaan eri maailmoista ja että meijän suhde ei toimisi eikä se haluisi yrittää.

Sovittiin kuukauden venkslaamisen kuluttua, että pidetään taukoa toisistamme koska ei se riitely miksikään muuttunut, milloin joku nimitteli toista narsistiks jne.

Kuukaus on mennyt, olen ollut yhteydessä Teemuun, se sanoi että se ei edelleenkään halua viestitellä mun kanssa. Joten olen sellaisessa tilanteessa, että en voi oikein tehdä mitään ja musta tuntuu, että mua on huijattu kunnolla. Olen ihastunut ihmiseen joka ei ole muna arvoinen ja vaikka kuinka Kaitsun jälkeen vannoin itelleni että en anna kenenkään satuttaa itseäni niin olen tässä ja nyt enkä tiedä miten pääsisin pois näistä tunteistani.

Olen epävarma itsestäni ja tuntuu, että Teemuj on tappanut nekin pienet voimat mitkä sain kerättyä syksyllä. Mä välitän Teemusta sellasena ihana persoonana jollasena mun ystävätkin näki sen silloin, vaikka eivät olleet koskaan tavanneet. Mut se Teemu mitä se on ollut viime aikoina on ollut kylmä, välinpitämätön ja aika ajoin etäinen. Kaikki mitä olen nähnyt tai kuullut siitä viimesen kuukauden aikana yhteisiltä tuttavilta on ollut bileitä missä se on ollut naamoissa. Mä en tiedä valehteliko se mulle koko sen ajan mitä tapailtiin, koska jos se valehteli juomisestaan niin se valehteli hyvin. En tiedä kuinka alkoholisoitunut se on. Mä oon sanonut sille,että se ei ansaitse mua jne. mutta se jaksaa jankata että oon vaan vihainen.

Jos tietäisin helpon tien ulos tästä niin se olisi helpotus mutta en osaa unohtaa, en osaa olla tuntematta mitään ja tauko Teemusta ei ole saanut ainakaan näitä tunteita loppumaan.

S